Jorma Ruohela 1993-2002 (10 v)

 

 

JALKARANTA-SEURA ry:n   40 –vuotuistaival  päättyi näyttävästi  Tapanilan hiihtomajalla vietet­tyyn vuosijuhlaan, jonka runsas ohjelman ja antimien tarjonta jätti hyvän mielen perheen nuorim­masta vaariin asti.  Jalallakin pantiin koreasti WSOP -yhtyeen säestyksellä.

 

Viimeisin vuosikymmen on omistettu yhdistyksen  tarkoitusperien mukaisesti toimiin, jotka lisäävät kotiseutuhenkeä, alueella viihtymistä ja yhteenkuuluvuutta. Miten siinä on seuran taholta onnistuttu ja millä alttiudella asukkaat ovat tulleet mukaan toimintaan? Miten on osattu vastata muihin yhä vähenevästä vapaa-ajasta kilpaileviin koviin haasteisiin? Tämän päivän kiireinen elämänrytmi sekä  rahaa ja yksilöl­listä menestystä palvova elämäntapa on kai tunnusomaista juuri Jalkarannassa.

 

Näitten kovien arvojen lomaan on seuran toimesta pyritty virittämään tarjontaa, jonka suunnitteluun ja toteutukseen ovat pyyteettömästi osallistuneet viimeisen vuosikym-menen aikana eri hallitusko­koonpanoissa: Anna-Maija Ahokas, Jarmo Alander, Jukka Drugge, Pirjo Halonen, Kosti Heikkilä, Ulla Hirvonen, Jorma Jussila, Ann Leinonen, Tarja Kiuru, Kristiina Kujala, Vilja Kutvonen, Arto Mäkelä, Tapani Pekkala, Kari Pusa, Jouko Pylväs, Raija Tuominen, Raili Töntsi ja Tauno Strengell toimien joko Mauno ”Manne” Salosen tai Jorma Ruohelan johdolla. Lisäksi monet jalkarantalaiset ovat ol­leet mukana mm. taloudenhoito-, tilintarkastus- ja toimikuntatyössä.

 

Henkilötyöpanoksen lisäksi on toiminnan tuotolla ja jäsenmaksuilla kerätty vuosittain noin 5000 mk, joka on riittänyt niukanlaisesti perinteisiin, joskin välttämättömiin yhdistysrutiineihin. Monet tapahtumat eivät sinänsä ole varoja kysyviä, on vain panostettava talkootyöhön. Mitä se on, kysyy moni tämän päivän jalkarantalainen.

 

Muistiinpanot  90 -luvun alkupuolelta ovat kuitenkin mukavaa luettavaa. Suurella innostuksella puuhattiin tapahtumia ja tilaisuuksia. Luontopolkuja merkittiin maastoon ajan hengen mukaisesti ja kerättiin leikkivälineitä Kankolan päiväkotiin. Siistittiin uimarantaa sekä katujen varsia ja siirtolavat täyttyivät. Maisemavauriota paikattiin puuistutuksin ja Äitienpäivän aattoviikoilla muistutettiin poimijoita rauhoitetuista kevätkukista, tosin taulut katosivat maastosta suurimmalta osin.

 

Kaupunki aktivoi asukastoimintaa omien budjettivarojensa hiipuessa. Asiantuntijavoimin pohdittiin aiheita ku­ten ” Oma vai julkinen apu” ja otsikoitiin asukasvastuullisesta ympäristönhoidosta. Osallistuttiin täydennysrakentamissuunnitteluun ja ympäristöasioiden seminaareihin. Talkootyöstä yritettiin tehdä pakkopullaa. Rakennuslain muutos teki tuloaan ja asukkaiden kuuleminen muodostui merkityksellisemmäksi.

 

Omapäisyyttä on osoitettu  kuitenkin viimeisen kymmenen vuodenkin aikana tekemällä kaupunginhallitukselle ja tekniselle virastolle aloitteita mm.  Jalkarannan liikenneolojen parantamisesta, muistutettiin Kankolan uimarannan keskeneräisyydestä, esitettiin Tapanilan asfalttiaseman poista­mista ja ympäristön palauttamista luonnontilaiseksi soveltuvaksi liikuntatapahtumille. Osallistuttiin hankkeeseen pienpalloilualueen saamiseksi Korpikankareelle. Vastustettiin Satamakadun rakenta­mista ja tilalle ehdotettiin kevyen liikenteen rantayhteyden toteuttamista Jalkarannasta aina Muk­kulan matkailukeskukseen. Esitettiin Pallaksen rannan täyttöalueen maisemointia istutuksin. Vaadittiin pikaista ja kestävää ratkaisua tonttiliittymiä täynnä olevan vilkasliikenteisen ja suurilla nopeuksilla ajettavaan  Sammalsuonkadun ongelmien poistamiseksi. Esitystä on toistettu ja toistettu. Kummasteltiin julkisesti  Kansallinen Kaupunkipuisto -hanketta Lahteen. Annettiin lausunto Kartanon  kaavarungosta ja Rullakadun täydennysrakentamisesta ja pidettiin pahana Teivaan rinteiden kerrostalorakentamista. Viimeisimmäksi on jalkarantalaisille järjestetty  yleisötilaisuus ”Lokki” –ravintolassa  29.04.02, koskien kaupungin kaavoitus- ja työhankkeista ranta-alueilla. Ja tupa oli täynnä väkeä.

 

Pelkästään ryppyotsaisuutta ei kuitenkaan ole palvottu. Vanhaa perinnettä noudattaen on laulettu yhdessä niin Myllysaaressa kuin Rossossakin. Uusia yhteislaulusanoja on lisäksi haettu Tallinnan ja Tukholman matkoilta. Osallistuttiin omalla osastolla Lahden 90 v. -kulkueeseen banderollein. Merkittävän perinnetapahtuman on muodostanut rantaseurojen (Mukkula – Seura, Kariniemi – Seura ja Jalkaranta – Seura) vuonna 1995 aloittama yhteinen elokuinen Vesijärvipurjehdus. Runsas ohjelma, mahtavat arpajaiset ja lupsakka tunnelma ovat täyttäneet laivat vuosi vuodelta. On puhuttu asiaa ja vähän sen vierestäkin. Jalkaranta – Seuralla oli viimeksi 22.08.2002 vetovastuu ja siinä onnistuttiin. Jäipä yhdistykselle käteen taloudellista hyvääkin tilaisuudesta.

 

Viime ajat on jäljitetty eri taholle ajautuneita seuran asiapapereita, pöytäkirjoja ja muistiinpanoja. Tavoitteena on koota Jalkaranta – Seura ry:tä käsittelevä materiaali ja perustaa arkisto keskitetysti kaupunginmuseon suojiin. Lupa on saatu ja työ jatkuu. Koottava materiaali suo mahdollisuuden esittää yhdistyksen toimintaa sähköisessä muodossa omalla kotisivulla. Tällöin myös ajankohtaisuus ja tiedottaminen toiminnasta saa aivan uusia mahdollisuuksia. Kunhan toimeen tartutaan.

 

Jalkarantalaisina voimme olla ylpeitä asuinalueestamme. Monet terveyteen sekä onnelliseen ja turvattuun elämään vaikuttavat elementit ovat ulottuvillamme. Komeat harjut, upeat maisemat ja raikas ilma ovat osa sitä kokonaisuutta. Samalla on kuitenkin pidettävä silmät auki ja huolehdittava elinympäristön säilymisestä toimivana. Saamme lähivuosina kymmeniä uusia asuinrakennuksia alueelle, sairaalaa laajennetaan mittavasti, katuja rakennetaan ja liikenne lisääntyy. Menetettyjen palvelujen palaaminen, olemassa olevien säilyminen ja uusien syntyminen on väestöpohjan kasvaessa mitä todennäköisintä.

 

 

Jorma Ruohela